Olen käsitellyt lähes 40 vuotta lukuisissa valokuvanäyttelyissäni työttömyyttä, kehitysvammaisuutta Eestissä, suomensukuista Marin kansaa Venäjällä, Romanialaisen perheen elämänkulkua 1970-luvulta nykyisyyteen, Laosilaisia ja Bangladeshiläisiä alkuperäiskansoja, naisia ja tyttöjä alikehittyneissä maissa. Vaikka aiheeni ovat usein erityisvaikeuksien kanssa elävät ja marginaaliset ihmisryhmät, pyrin sisältämään kuviini yleisinhimillisen, kaikkia ihmisiä yhdistävän arjen ja jopa ilon.
Olen aina kuvannut naisia ja lapsia, vallattomia ja vähäosaisia. Kuvaan dokumentaarisesti, yhä keskikoon filmille.
Näyttelyssä olevan kuvasarjan kuvat ovat etupäässä perinteisiä miljöömuotokuvia. Tämä kuvasarja on valikoitunut parinkymmenen vuoden aikana ottamistani kuvista Euroopassa; Venäjällä, Virossa, Kosovossa, Romaniassa ja Suomessa. Ne ovat muistoja kohtaamistani ihmisistä – jotka elävät mielessäni. Kuvasarjan taustalla vaikuttavat vanhat albumikuvat, kuten isänäitini Idan muotokuva. Idasta jäi jälkipolville vain kaksi valokuvaa hänen kuoltuaan laittomaan aborttiin isäni ollessa 5-vuotias.
Ihmisen perusoikeus on osoittaa rakkautta ja tulla rakastetuksi. Ihmisellä on myös oikeus näyttää surunsa.
Näyttelyn videoteos sai alkunsa leikin hurmasta ja voimasta. Leikki on välttämätöntä niin lapsille kuin aikuisillekin. Leikkiessä tarvitaan avointa mieltä ja uteliaisuutta. Luova uskaltaa olla erilainen. Leikkiessä voi harjoitella erilaisia taitoja ilman epäonnistumisen pelkoa. Videota tehdessäni huomasin itsekin leikkiväni, ja annoin leikin viedä.
– Riitta Järvelä
jkltaiteilijaseura.net 