Nyt näyttelyssä olevat maalaukset eivät ota kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, maailmanlaajuisiin kriiseihin, epidemian kiertokulkuun eivätkä kerro oikeasta ja väärästä, vaan kiinnostukseni kohdistui väriin ja tilaan ja niiden vuoropuheluun.
Väri, valo, pinnan rakenteellinen sommittelu ja työhuoneen hiljaisuus kipinöivät tekijän ja tyhjän kankaan vuoropuhelussa.
Olenko töissäni johdonmukainen vai astuuko varovaisuus ja sattuma mukaan ja vie mennessään, se on aina yllätys myös itselleni.
Jokainen siveltimen veto on tietoinen (vai onko), tapahtui se sitten spontaanisti tai hinkaten päivästä toiseen otsanahka rypyssä.
Valinta on aina oma ja iloitakin saa.
Kaikki joutaa maalattavaksi, myös aulavahdiksi istahtanut koiranpentu.
jkltaiteilijaseura.net 