Luonto on lähellä. Pientareella. Tulvii ikkunoista sisään ja maustaa aamukahvin.
Pakokaasujen katveessa tuoksuvat alkukesän kukat. Kepeä tuuli kantaa pilvet lähelle.
Kun elää hetkessä, tässä, nyt, kaikkein pienimmätkin ojien kukat näyttäytyvät kauniina, kun niiden ohi ei kiiruhda. Kun on aikaa tarkkailla pilviä ja taivaan värejä, huomaa nauttivansa eri sävyisistä harmaista päivistä. Kun sairastuu, on tärkeää oppia elämään hetkessä. Väri on valoa. Kun katson toisella silmällä, on vain vähän valoa ja vähän värejä. Ei punaista. Vain aavistus keltaista. Kun katson toisella silmällä, kaikki on niin kuin ennenkin. Värit ovat samat. Valo on sama. Katson valoa ja käsiä särkee. Päätän teipata siveltimen käteeni kiinni, jos en
muuten onnistu.
Taiteilijan elämän mullistukset näkyvät usein taiteessa. Minun elämäni mullistukset näkyvät aina taiteessani. Galleria Beckerillä esillä olevan näyttelyni maalaukset kertovat tarinaa sairastumisesta, luopumisesta, kivusta, surusta, mutta myös hetkessä elämisestä ja toivosta, katuojista huomatuksi tulleista kukista.
Näyttelyä on tukenut Taiteenedistämiskeskus Keski-Suomen taidetoimikunta.
jkltaiteilijaseura.net 