Ikkunamaisemia
”Maisemat, matkalla jonnekin. Hetkiä, ohikiitäviä, tässä paikallaan. Ensin puita, paljon
metsää, pitkä tie. Paljon samaa, eikä mikään muutu. Taivas, sininen ja pilvinen, sade ja
aurinko. Sitten ikkunoita, korkeita taloja, matalia. Helpotus, matka jatkuu, jo muuttuneena.
Taloja ja ikkunoita, liikkeessä, nauhoina, pätkittäin, viivoina ja sitten kokonaan. Perillä,
kaupungissa, jossain on valot, tai ihan pimeää. Täällä, matkalla taas, tutut maisemat, ihan oudot. Näitä ikkunoita, taloja ja tuttu tie. Värit ja valot, metsien jälkeen. Uusia muistoja, vanhojen päälle.”
Maalaan taloja ja ikkunoita, vaihtuvia tunnelmia. Niissä on jotakin lapsuuden pitkistä
automatkoista, joissa toistuvat samat näkymät. Silloin hetket muodostuivat nauhaksi,
jossa pienet muutokset saivat merkityksen. Entiset matkat, uusi samanlainen ja tuleva
sulautuivat yhdeksi. Edelleen kuljen tuota samaa matkaa, pitkää ja muuttumatonta,
kuitenkin aina hiljalleen muuttuvaa.
jkltaiteilijaseura.net 