”Esittelen Galleria Beckerin näyttelyssä uuden valualumiiniin, lasikuituun ja kipsiin valamani
teossarjan Hän-Hen -henkilökuvia. Kuvaan teossarjassa anonyymien henkilöiden kohtaamista korostamatta heidän sukupuoltaan (esim. she-he). Käsittelen teossarjassa erityisesti katsomista ja katsetta, hetkiä jolloin kohtaamme uuden tilanteen ja ihmiset joiden kanssa kommunikaatiomme ei ole vielä täysin avautunut. Toisena teemani on kehonkieli; sen eleet ja signaalit, lähestymisen ja torjunnan välimaasto, jossa pienikin ele saattaa muuttua sen vastaanottajassa voimakkaasti tulkituksi.
Teossarjan pienten hiottujen peilaavien, kromimaalattujen pintojen ja peilien kautta veistokset heijastelevat galleriatilaa ja niiden katsojia. Näin veistokset, ja samaan aikaan paikalla olevat katsojat, heijastuvat peilien kautta toinen toisilleen. Näiden heijastusten myötä yksittäisten teoksen rajat eivät ole enää selkeästi määriteltävissä, kuten ei niiden sukupuolikaan, eikä voida enää yksiselitteisesti sanoa missä yksittäinen veistos alkaa tai mihin se päättyy – mikä kuulu itse teokseen ja mikä ei. Veistoksille ominaiseen tapaan Hän-Hen -teossarja näyttäytyykin hieman erilaisena katsomisen paikasta ja hetkestä riippuen.
Hän-Hen -teoskokonaisuuden toisena osana on kaksi veistoksista eri aikaan otettua värivalokuvaa. Ensimmäinen niistä on Kissamies–veistoksen kaulaan asetettuna. Valokuva on otettu vaiheessa jossa veistos on muovailtu savesta. Näin veistos ikään kuin esittelee itsestään aiemman version tai muistikuvan. Toinen valokuva on Hän-Hen –veistoksen rinnalla tai katsoo ”itseään” vastakkaiselta seinältä. Veistosten ja niistä otettujen valokuvien yhdessä esittäminen liittyy valokuvan yhteen tehtävään: muistamiseen. Otamme kuvia, jotta muistaisimme kokemamme. Muistikuvat ovat olleetkin yksi keskeinen lähtökohtani teossarjaa ja katsetta ja katsomista tutkiessani. Muistikuvat ovat minulle yhdenlaisia kehittämättömiä negatiiveja tai nykyisin erilaisilla alustoilla julkaisemattomia [valo]kuvia. Veistossarjassa tämä tulee esille ei vain heijastelevien pintojen kautta, vaan myös galleriatilassa kokemistamme erilaisista kommunikaatiotilanteista. Nämä kokemisenhetket ovat katseen, katsomisen ja syksyn kirkkaan valon muutoksen luomia kuvia, jotka saattavat säilyä katsojan muistikuvina näyttelyn jälkeenkin. Toivon näin.
Helsinkiläinen kuvanveistäjä Marjukka Korhonen (s. 1968) valmistui kuvataiteen maisteriksi (KuM) vuonna 2001, Kuvataideakatemiasta (Taideyliopiston Kuvataideakatemia). Hänen taiteellinen työskentelynsä ulottuu yksittäisistä taideteoksista julkisen kaupunkitilan suunnittelu-projekteihin esim. Ombra, Vantaan Keimolanmäki (2019). Viimeisimmät yksityisnäyttelyt: 2020 Galleria Itä, Lappeenranta ja Galleria Sculptor, Helsinki. Ryhmänäyttelyt: Galleria Bässen 2022, Raasepori, ”Form i Mariehamn”, Maarianhamina 2021, Iisalmen Koivukujabiennaali 2021, Taidesalonki Talvio Hartola 2021.”
Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto
jkltaiteilijaseura.net 