”Elämä sinussa – muisto minussa” – näyttely pitää sisällään Hänniseltä betonivaluja, videon ja tekstiteoksen, Iivanaiselta muste- ja tussimaalauksia. Iivanaisen teoksista löytyy maalarin näkökulma veistoksiin, kun hän kuvaa niissä jo keskuudestamme poistuneiden henkilöiden lisäksi myös hautamuistomerkkejä. Yhteistä kuvanveistäjä Hänniselle ja taidemaalari Iivanaiselle on, että he ovat molemmat tutkineet kuoleman ulottuvuuksia taiteessaan jo pitkään.
Hännisen uudet työt keskittyvät toisaalta muistoihin jo kuolleista, toisaalta oivalluksiin muistelijan omasta kuolevaisuudesta. ”Elämä sinussa – muisto minussa”-näyttelyn keskiössä olevan uuden betoniveistoksen hän on suunnitellut ensisijaisesti Galleria Beckeriin ja synnyinkaupunkiinsa Jyväskylään. Teokset jatkavat Hännisen aiemman hautausmaamaisen kokonaisinstallaation ”Surullisten Piknik” (esillä esimerkiksi Galleria Beckerissä 2015, Galleria Huudossa ja Ars Auttoisissa 2016 sekä Lahden taidemuseossa 2018) aihemaailmaa ja pohdintaa pois surusta ja sen kokemuksesta kohti muistamisen merkitystä fokusoiden muistelijan itsereflektointiin. Hänninen on myös kirjoittanut vuodesta 2014. Tekstit ja runot ovatkin tulleet ajan kuluessa luontevasti osaksi hänen muita teoksiaan.
Iivanaisen maalaussarja ”Sanotaan, että kuolemme kaksi kertaa” muodostuu muste- ja tussimaalauksista. Sarja on eräänlainen muistomerkki edesmenneille. Kokonaisuus sisältää vanhojen valokuvien esittämien henkilöiden ja myös yhden lemmikkieläimen muotokuvat sekä vanhojen hautaveistosten kasvokuvia. Sarjan nimi viittaa sanontaan, jonka mukaan kuolemme toisen kerran silloin, kun kukaan ei enää muista meitä. Iivanainen tarkasteleekin teoksissaan juuri aikaa ja sen kulumista. Me kaikki muutumme aikanaan mullaksi, valokuvat kellastuvat ja kuvat häipyvät niiden pinnalta, mutta myös kiviset veistokset muuttuvat. Ne tummuvat, kuluvat, murenevat, kasvavat levää ja sammalta. Tuuli ja sade hiovat niitä. Puhutaan ajan kulumisesta. Aika kuluu, mutta se myös kuluttaa. Mereen uponneet veistos -aiheet jatkavat samaa teemaa. Veden lisäksi voimme vajota uneen ja muistoihin. Monet maalauksista ovat syntyneet kuluvan vuoden keväällä reaktiona epävarmoihin aikoihin, joita edelleen elämme.
Taiteilijoiden mielissä ovat myös ajatukset kuolemasta ja muistelutyöstä sukupolvien sekä kansojen ja maiden välillä. Olemme jatkuvasti ulkopuolisten konfliktien vaikutuspiirissä, tosin kaukana turvassa, välillisesti somen ja uutisvirran kautta. Monille noissa kaukaisissa konflikteissa on kyse omasta suvusta, ystävistä ja rakkaista, joiden hyvinvointi huolettaa. Monet joutuvat käymään muistelutyötä läpi kaukana kotimaastaan. Nämä monet asuvat kenties naapureinamme tai ovat töissä samalla työpaikalla kanssamme. Toisten suru- ja muistelutyö voi tulla joskus iholle. Hännisen ja Iivanaisen henkilökohtaiset näkökulmat muistelutyöhön keskittyvät kuitenkin heidän omassa kotimaassaan tapahtuneisiin menetyksiin ja sukulaisten sekä ystävien poismenoon. Myös erot ovat pieniä kuolemia, sanotaan. Läheisen menettämiseen voi liittyä kipeitä tunteita, joita aktiivinen muistelu voi joko helpottaa tai pahentaa. Hännisen ja Iivanaisen teosten taustoilla viipyilevät muistot toisaalta läheisistä, toisaalta liikutaan myös symbolisissa mielen maisemissa.
Molemmat taiteilijoista työskentelevät myös maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisten henkilöiden kanssa, Iivanainen tekee maahanmuuttajien opetustyötä ja Hänninen toimii yhteisötaiteilijana kulttuurisesti moninaisissa työympäristöissä. Töiden myötä taiteilijat ovatkin löytäneet itsensä sellaisen surutyön ja muistelun ääreltä jonka haavat ovat usein auki ja jopa kroonisesti tulehtuneet. Hänninen ja Iivanainen tutustuivat turvapaikanhakijoita Suomen taide-elämään integroineessa Art-Tu-hankkeessa 2016 ja olivat myöhemmin molemmat mukana myös Sodan seuraukset – Consequences -taiteilijatyöryhmässä (Porvoon taidehalli 2018). ”Olemme kohdanneet työssämme ihmisiä jotka kaipaavat, muistavat ja yrittävät unohtaa. Galleria Beckerin näyttelyyn kutsumme erityisesti kaikki heidät, joille pois menneiden muistelu on ajankohtaista, mukaan lukien Jyväskylässä asuvat pakolaistaustaiset maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat.”