”Katsojat ovat jatkuvasti läsnä. Hahmo silmäkulmassa saa ihmisen esittämään itseään, tiedostamaan
läsnäolonsa niin täydellisesti, että unohtaa kuinka olla. Katseen kohteena oleminen rakentaa ymmärryksen omasta olemassaolosta. Itsensä tiedostaminen rakentuu pakottavaksi itsetietoisuudeksi.
Olen herkistynyt katseille: katseen merkitykselle, ilmeille ja niiden muutoksille. Toisen ohimenevän katseen kohtaaminen on niin pysäyttävä hetki, että katson paljon maahan. Välillä utelias ylöspäinnostettu katseeni haravoi ympäristöä ja huomaan saman vaivaantuneisuuden muissa.
Toisensa kohtaavat katseet vieraiden välillä rakentavat yllättävän intiimiyden. Suljetussa tilassa intiimiys aiheuttaa pakonomaisen reaktion: mihin katsoa? Yllättäen silmänliikkeensä tiedostaa tarkemmin: katto, lattia ja omat kädet kiinnostavat. Pelästymme katsetta ja sen tuomaa samaistumista vieraaseen. Lopulta on pakko katsoa takaisin, tuntuu kuin tämän toisen tuntisi. Hän vaikuttaa helpottavalta läsnäololta vaikka yhteinen hetki on ohimenevä.
Toista on tuskallista katsoa silmiin pitkään. Keskustelussa huomaa katseen harhailevan: seinä, juoma, kello, pöytä. Toisen seuratessa katsettasi selkänsä taakse, tilanne monimutkaistuu. Toisen katse seuraa sinun katsettasi. Tämän tiedostaminen laittaa tiedostamaan katseen kulun. Toisen silmät polttavat, ja silmiä kuivaa,sillä räpyttely alkaessaan muuttuu pakonomaiseksi.
Lapsena minua katsoivat huoneeni nurkkiin asetellut pehmolelut. Esiinnyin heille, ja heidän katseensa oli lohduttava jatkuvuudessaan. Nallet, pehmolelut, joita olen omistanut, koen kasvottomina, mutta katsovina, lohdullisina läsnäoloina.
Emme koskaan tiedä, katsotaanko meitä. Näkymättömät silmät ikkunoista, kodin vastapäisistä taloista tai sosiaalisen tilan toisesta nurkasta saattavat ahdistaa meitä, mutta ovat lopulta lohdullinen läsnäolo. Katseet herättävät itsetietoisuuden mukana yhteenkuuluvuuden tunteen. Emme ole yksin maailmassa.”
Katsojat
Galleria Beckeriin tuon esille maailman, jossa lapsuuden nallet sekä keräämäni vanhat valokuvat yhdistyvät väriseviin maalausta ja helmikirjontaa yhdistäviin tuntemattomiin kasvoihin.
Aura Kajaniemi (s. 1986 Kemissä) valmistui taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta vuonna 2015. Kajaniemen viimeisimmät näyttelyt ovat olleet esillä Porvoossa Galleria Colmiossa 2020, Helsingissä Alakulttuurikeskus Loukossa 2019 sekä Kouvolan Taidemuseossa 2019.
jkltaiteilijaseura.net 