Silja Purasen ja Meri Westlinin ”Ihmeellinen luonto” -näyttelyssä taiteilijakaksikon esittämä luontokuva on humoristinen, irvaileva ja leikittelevä, mutta samalla siinä on myös vahvan kriittinen katse ympäristön tilaan.
Silja Purasen ”Satakieli” -teoskokonaisuuden pohjana on muistikuva 80-luvun lopulla sukulaistädin antamasta kiinalaisesta soivasta lintumobilesta, joka edusti muovikrääsän ja kitschin kovaa ydintä. Sisällöllisinä lähtökohtina ovat muovin ylenpalttisen käytön tuomat ympäristöongelmat, ihmisen yritys päihittää luonto keinotekoisilla jäljitelmillä, sekä biodiversiteetin vaarantuminen ja runsaslukuisten lintulajien taantuminen. Monikanavainen videoinstallaatio koostuu vinksahtaneita muovisia koristelintuja,
leluja ja soittorasioita esittävistä 3D-animaatioloopeista, jotka installoidaan eri aikakaudelta oleviin monitoreihin. Nimensä teos on lainannut H.C. Andersenin samannimisestä sadusta.
Meri Westlin: ”Olen kiinnostunut ilveksistä ja rakkaus kissoihin syntyi jo lapsena. Kesämökki Ikaalisissa on tuonut minut lähelle kissan luonnollista elinympäristöä ja talvisin tassunjäljet kertovat kulkureiteistä. Ilvekset kulkevat luonnossa, mutta vain harvoin ihminen voi nähdä ilveksen. Ne ovat olleet suojeltuja ja metsästettyjä aikakaudesta riippuen. Nyt niiden kanta on vakiintunut ja kaadot ovat luvanvaraisia.
Ilvekset asuvat sekametsissä ja tarvitsevat ympäristön, jossa saaliseläimet viihtyvät. Elinpiiri vaihtelee laajuudeltaan 100–1000 km²:n välillä ympäristöstä riippuen. Ilves viihtyy hämärässä ja on hyvin arka eläin. Maalauksissa ilvekset nukkuvat, juoksevat, hyppäävät ja joskus kuuntelevat spotifya .Ne vaeltavat abstrakteissakin tunnelmissa ja mielikuvitusmaisemissa.”
Silja Puranen ja Meri Westlin tutustuivat opiskeluaikoinaan 1980-luvun puolivälissä ja ovat esiintyneet useissa yhteisissä näyttelyissä, niin kahdestaan kuin erilaisissa taiteilijaryhmissä. Kumpikin taiteilija on kulkenut visuaalisten taiteiden maastossa hyödyntäen eri materiaaleja ja tekniikoita ilmaisunsa tueksi. Sisällölliset teemat ja lähtökohdat ovat olleet tärkeitä taiteen rakennusaineita. Vaikka taiteilijat työskentelevät omien aiheidensa parissa, heidän yhteisesiintymisissään on aina löytynyt liitoskohtia ja
yhteinen juonne. He esiintyivät viimeksi yhteisnäyttelyssä Galleria Saskiassa Tampereella 2017.
jkltaiteilijaseura.net 