”Olen kokkolalainen kuvataiteilija ja Taidemaalariliiton varsinainen jäsen (s. 1969). Olen ollut mukana valtakunnallisissa jurytetyissä taidenäyttelyissä mm. seuraavasti; Nuorten valtakunnallisessa taidenäyttelyssä 1995, 1996, SKjL:n vuosinäyttelyssä 2001, 2012, 2014, teemanäyttely ”KUOLEMA” 2016 sekä Suomen taiteilijain näyttelyissä 2005, 2012. Ohessa ansioluetteloni.
Galleria Beckeriin tuomani taidenäyttely ”My Doom World” käsittelee tietokonepelien maailmaa perheenisän silmin. Itse aloitin tietokonepelin Doomin pelaamisen kolmekymppisenä 90-luvun lopulla. En ollut aiemmin pelannut mitään elektronisia pelejä ja koinkin ne turhana ajanhukkana. Kuitenkin vaimoni veljen pitkään suostuteltua lopulta annoin periksi ja kokeilin pelata Doom II peliä jääden siihen välittömästi koukkuun. Ensimmäinen veto taisi kestää parisen tuntia kainaloiden liotessa hiestä. Räiskintäpelin tietynlainen moraalittomuus tuntui aluksi vähän ahdistavalta, mutta leikkimieliseksi seikkailuksihan se pian muuttui. Maailmat joita en ollut aiemmin kokenut, aukenivat silmieni eteen ja tunnelataus oli huima. Kuin unet olisivat nähtävillä valveilla.
Näyttelyn teoksissa, jotka ovat suurikokoisia öljyvärimaalauksia, vien perheeni arkiset hahmot vaeltelemaan Doom tyyppiseen maailmaan. En kopioi pelinäkymiä sellaisenaan vaan annan spontaanin luovuuden muovata näkymiä siten, että on kuin olisin nähnyt unta itse pelistä. Arkisten hahmojemme taustalla olevat mielikuvitukselliset näkymät luovat elokuvan tavoin illuusion toisesta todellisuudesta. Olen pyrkinyt teoksissani hiottuun estetiikkaan edesauttaakseni Doomin maailmaan astumista.
Näyttely pohdiskelee mm. mikä on virtuaalimaailmojen vaikutus ihmismieleen. Teknologian kehityksen laukatessa, mitä on meidän tulevaisuudessa odotettavissa? Voivatko virtuaalimaailmat edelleen rapauttaa jo katoavaa yhteisöllisyyttä? Vähentävätkö kovaotteiset pelit mielemme empaattisempaa puolta? Vai tarvitseeko ihmismieli pelien tarjoamaa väkivaltaista käyttäytymistä eräänlaisena varaventtiilinä? Eli onko väkivaltainen käytös vain yksinkertaisesti meille evoluution muokkaama selviytymismekanismi, kuten vaikkapa soidinkamppailu eläimillä?
Teokset heijastelevat oman eletyn elämän tuntoja myös. Taidemaailman kovuus ja maailman empatian vähyys nostavat tiimihengen pintaan. Perhe pitää yhtä kovissa paikoissa ja toistemme tuella vastataan haasteisiin. Toisinaan tuntuu, että maailman turvattomuus on niin kovin lähellä pelien maailmaa.
Aikanaan kun pelasin muusikkokaverin kanssa iltaisin Doomia yhteistyönä, saattoi pitkissä pelisessioissa tulla takaumia lapsuuden maisemiin. Jokin rata muistutti lapsuuden pyöräretkistä ammattikoulun pihoilla jne. Näin unta Doomista reilu pari vuotta sitten. Se oli sellaista muistiin painuvaa elävää ja selkeää unta ennen heräämistä. Muistan sen vieläkin kuin eilisen päivän. Unessani seikkailin suurilla ikkunoilla varustetussa terminaalimaisessa rakennuksessa joka oli täynnä ihmisiä. Rakennuksen ulkopuolella kierteli jättimäinen Doomin Cyberdemon hirviö jolta yritin suojella ihmisiä kunnon pelastustyöntekijän tavoin. Karjumalla yritin sulloa ihmisiä turvaan metallisiiloihin ja hämmennyksen tuntu oli ilmassa vahvana. He eivät ikään kuin kokeneet vaaraa vaikka jättimäinen pää liukui ikkunan takana edestakaisin. Uni jatkui vielä ulkoilmassa välikohtauksella jossa kohtasin lopulta pedon ja sen koirat yksin. Unen maisemat olivat karun Mars-planeetan kaltaisia.
Teoksessa ”But I`m Big Enough!! 2014, 200cm X 435cm öljy kankaalle tyttäreni Olivia ampuu raketinhettimellä juuri tuota Doomin cyberdemonia. Pieni sisukas tyttö on jäänyt tekemään yksin selvää hirviöstä muiden kipaistua käpälämäkeen. Voimasuhteita teoksessa tasoittaa raketinheitin. Veistin puista raketinheittimen mallia kaksi viikkoa ennen kuin päästiin ihmismallin kanssa sommittelemaan teosta. Teen paljon pohjustavia valmisteluja ennen kuin työtä pääsee maalaamaan. Käytän mallien muovaamiseen muovailuvahaa pahvia puuta vaneria jne. Teos oli mukana Suomen Kuvataidejärjestöjen liiton vuosinäyttelyssä Imatran taidemuseolla 2014. Doom -aiheisia teoksia on myös ollut mukana muissa valtakunnallisissa jurytetyissä yhteisnäyttelyissä seuraavasti;
-SKjL:n Juhlanäyttely Juhlat/Bileet/Party/Fest/Hieje –kuvataidefestivaali 2018
-SKJL:n KUOLEMA teemanäyttely Mikkelin taidemuseo 2016
-Särö Sprickan Fracture Almin talo Loviisa 2016
Doom sarjan teos Hero’s Son on ollut PORTRAIT NOW! 2017 näyttelyssä Frederiksborgin linnassa Tanskassa vaihtoehtoisella nimellä ”Great Grandfather”.
Minulle teoksen nimellä ja ajatuksellisella sisällöllä on aina ollut todella suuri merkitys. En tee teoksia pelkän estetiikan vuoksi. Vaan aina pitää olla jotain sanottavaa.”
jkltaiteilijaseura.net 