”Näyttelyni öljyvärimaalaukset ovat valmistuneet vuosien 2017 – 2018 aikana. Ihan ensimmäisenä syntyi näyttelyn nimi. Koin kesämatkalla eräässä vanhassa, risuisessa ja lähes luonnontilaisessa saarenmaalaismetsässä useitakin mieleenpainuvia hetkiä. Vuorokauden eri ajat ja säätilan vaihtelut ihastuttivat. Mielikuvitus auttoi kuulemaan ahkeraa rapinaa ja rasahtelua kaatuneissa puissa ja tuulen pudottamissa oksan karahkoissa. Mieleenpainuvinta saattoi olla kohtaaminen mäyrän kanssa. Olin vilvoittelemassa saunasta hämärässä metsässä, kun kuulin voimakasta puhisevaa hönkäilyä, mutten nähnyt mitään. Kutsuin puolisoni paikalle ja taskulampun kajossa tuijotimme hölmistynynyttä mäyrää. Minä ällistyin sen valtavia sieraimia. Mäyrä oli ilmeisesti ollut niin syventynyt maan nuuhkimiseen, ettei ollut huomannut meitä, ja karkuun pinkaistessaan säntäsi päin puuta. Sen vauhti oli hiljainen, joten hyväntahtoiselle naurulle oli aihetta.
Rentoutumisen tilaan päästäkseen ´todellinen´ ja kiireinen cityihminen tarvitsee ajatuksellisen muodonmuutoksen, jotta voisi antaa mielikuvitukselleen vallan. Lapsi on siinä tilassa luonnostaan. Maalauksissani sana ´Sunnuntai´ tarkoittaa jotain arjen yläpuolella olevaa rentoutumisen tilaa (vrt. ´Sunnuntailuistelija´ -maalaus vuodelta 2014, ks. www.ilonas.fi). ´Sunnuntaikävelijä´ seuraa samaa tunneilmaisua. Leppoisaa mielikuvituselämää arjen yläpuolella, Tarzanina leikkimistä. Flamingohattuisen Luomakunnan Kuninkaan osan olemme sisäistäneet valitettavan hyvin.
Pidän sarjallisesta maalaamisesta, vaikka osat ovatkin itsenäisiä teoksia. Sarjallisuus lisää omaa mielenkiintoani työskennellessä. Ideoita on usein myös niin paljon, etteivät ne mahdu yhteen työhön.
Olen kuin pikamatkan urheilija, suurin osa näkyvästä toiminnasta on valmistautumista ja mielikuvien luomista: 100 metrin pikajuoksu ei kestä kauan, mutta suurin työ tapahtuu jo ennen rataa. Olen nopea maalari, jos saan syvennyttyä rauhassa, mutta ennen varsinaista työskentelyä ajatusten hautominen ja vaihtoehtojen puntarointi saattavat kestää tuskastuttavan kauan. Ennalta tekemistäni suunnitelmista huolimatta varsinainen maalaamisen nautinto on sattumanvaraisissa suunnanmuutoksissa ja yllätyksellisissä värien käyttäytymisissä. Voin kääntää maalauksen ylösalaisin, jos se alkaakin näyttää kiinnostavammalta niin päin. Suunnitelmat ovat lopulta vain lähtöviiva.” Ilona Rytkönen, maaliskuussa 2018
Ilona Rytkönen, taidemaalari, on Jyväskylän Taiteilijaseuran jäsen vuodesta 2011 sekä Taidemaalariliiton kokelasjäsen vuodesta 2012 alkaen.
Rytkösellä on ollut useita yksityis-, yhteis- ja ryhmänäyttelyitä vuodesta 2003 alkaen.
Ilona Rytkönen asuu ja työskentelee Jämsänkoskella.
Lisätietoja: www.ilonas.fi
jkltaiteilijaseura.net 