Jyväskyläläisen Mikko Hietaharjun uusin näyttely ”Kuva” on kokonaisuus, jossa yhdistyvät digitaalisen kynän, piirrosohjelman, valokuvan ja kuvankäsittelyn tekniikat. Teokset ovat eräänlaisia hybridejä, yhdistelmiä eri tekniikoista, joista digitaalisen kynän tuotokset ovat vielä harvinaisia taiteentekemisessä. Teokset on tulostettu pigmenttimusteilla baryyttipaperille.
Teosten aiheet vaihtelevat tekijän luontokokemuksista eläinten maailmoihin, ihmisen tuotoksiin ja lähes abstrakteihin valokuviin. Yhtenä isona osana näyttelyssä on japanilainen estetiikka, joka konkretisoituu pienissä Kioto -sarjan mustavalkoisissa, sekatekniikalla tuotetuissa kuvissa. Samurait, teeseremonia, karpit ja persimonit saavat kaikki taiteilijan tuntemusten kautta uusia tulkintoja.
Näyttelyn nimi ”Kuva” viittaa sekä lopputuloksiin että katsojien tulkintoihin teoksista. Jokainen visuaalinen esitys on kuva, jossa taiteilijan käsittelemät aiheet muodostavat katsojalle aina tarinan mahdollisuuden. Tuon tarinan lähtökohta on itse teoksessa, mutta kaikki variaatiot tuottavat katsojat. Itse asiassa taiteilija kuvia tehdessään ei voi tietää, miten teokset vastaanotetaan ja tulkitaan. Hän voi vain antaa suuntaviittoja tulkinnan poluille. Kun katsomme teosta, muodostamme luonnollisesti tarinan siitä, mitä me itse olemme.
Taideteokset eivät siis ”kerro” katsojalle, hän kertoo itse – kertomus voi olla teoksen herättämä sanaton, kokonaisvaltainen tunne, aistimus, omien kokemusten mieleen palautuminen tai vain pelkkä teoselementtien luettelointi. Mutta usein on niin, että se mitä näet kuvassa, ei ole kuvassa. Tässä mielessä taide on mystiikan sukulainen: molemmat pyrkivät annettua edemmäs, kuten Alex Matsson on aforistisesti todennut.
Taideteokset ovat lähtökohtia, alkuja ja kipinöitä sille tulelle, jonka jokainen voi mielessään sytyttää.
Mikko Hietaharju (s.1950) valokuvaaja, kuvataiteilija. Valokuva- ja musiikkikriitikko, kirjailija. Valokuvien yksityis- ja yhteisnäyttelyjä puoli vuosisataa, piirtämistä kymmenkunta vuotta. Taiteellisen toiminnan läpi kulkeva periaate on ollut hallittu sattuma: kun hallitsee sattuman ehdot, odottamaton tallentuu kuvaksi. Piirtämisessä on vuosien varrella avartunut uusi mielenmaisema, kun lyijykynä on vaihtunut digitaalisen kynän ja pädin rajattomiin mahdollisuuksiin. Enää ei tarvitse erotella ja miettiä, onko toteutunut teos valokuva, piirros tai niiden yhdistelmä, joka lähestyy kuvataiteen tekniikoita ilmaisussaan. Viime vuosina joogafilosofiset kirjoitukset ja ”Mielenasanat” -piirrospalsta Suomen joogalehteen ovat tuoneet myyttis-romanttisen mielen tueksi loogis-lineaarisen tarkkailukulman.
jkltaiteilijaseura.net 