”Haluaisin sanoa kaleidoskooppinen, mutta se olisi tietysti liioiteltua. Voisiko se olla niin, että
katsoo maailmaa rikkinäisestä peilistä mutta se näyttää silti mielekkäältä ja kauniilta. ”
Maalaan eläimiä, ihmisiä, luontoa. Aiemmat maalaukseni ovat liittyneet nimenomaan koiriin ja
susiin, myös maisemiin. Olen kiinnostunut siitä miten ihminen hahmottaa oman suhteensa
luontoon ja eläimiin ja näiden kautta myös itseensä. Eläimet esiintyvät teoksissani joskus itsenään
mutta myös vertauskuvallisina hahmoina, jotka tuovat esiin ihmisyyden eri puolia. Maalauksissa
ulkoinen ja sisäinen maailma sekoittuvat. Ne ovat puoliksi unta ja puoliksi totta. Eläimet liikkuvat
sujuvasti näiden maailmojen välillä.
Kun ajattelen vastarintaa, mieleeni tulee ensimmäiseksi taistelu vääryyttä vastaan. Usein
vastarinta sisältää käsityksen oikeudenmukaisuudesta ja vastarinnassa on tarkoitus toimia oikean
asian puolesta. Tämän näyttelyn maalauksissa vastarinta ilmenee myös kohteettomana sisäisenä
tunteena, ristiriitana, joka ei ole vielä muodostunut ohjelmalliseksi. Tämä vastarinnan muoto on
ehkä kiinnostavin kaikista ja siitä voi jalostua monenlaisia tuntoja ja tekoja. Yritän tehdä
vastarinnan näkyviksi pienissä eleissä tai tarinoissa.
Valitsin näyttelyn nimeksi Vastarinta, koska se kokosi yhteen keskenään hyvin erilaisia teoksia ja
se on syvempi teema monen pienen aiheen takana. Vastarinnan ohessa tämän näyttelyn
avainsanoja ovat vapaus, kestävyys, pelko, uhma, empatia sekä oikeudenmukaisuus.
Näyttelyn kuvamaailma sai alkunsa siitä kun selailin vanhoja postikortteja ja mainoksia. Innostuin
toden teolla vanhojen kuvien tunnusta ja värimaailmasta. Olen lainaillut ja muokannut kuvia omiin
aiheisiini sopivaksi. On ollut kuitenkin tärkeää jättää vihjeitä siitä, että kuva johtaa johonkin toiseen
aikaan ja paikkaan ja sen voi mahdollisesti tunnistaa.
En näyttelyä valmistellessa halunnut tehdä sarjaa samanlaisia tai samanhenkisiä teoksia, kuten
olen aiemmin näyttelyihini tehnyt. Tässä näyttelyssä on esillä keskenään hyvin erilaisia teoksia,
ikään kuin pieniä teosryppäitä. Tämä metodi kuvaa ajatteluani hyvin juuri tällä hetkellä. Kiinnostus
on monissa paikoissa ja niitä kutakin pitää tutkia ainakin kolmen teoksen verran. Punainen lanka
tuntuu jossain vahvemmin jossain heikommin. Luotan siihen, että teosten väliin jää aukkoja ja
ilmaa, joista voi hengittää.
jkltaiteilijaseura.net 